Käytiin treenaamassa Paimiossa Marian kanssa, ensin tallottiin isoille koirille jäljet ja jälkien vanhentuessa treenattiin pikkukoirilla tokoa.

Bestis aloitti taas seisahtumisilla, nyt meni ilman apuja maahan, muuten suht ok. Seuraamisessa teki pari hyvää pätkää, yhdellä pätkällä ihmetteli kiveä, jota onnistuin potkasemaan... Maahanmenossa ekalla kerralla jäi seisomaan, tokalla toistolla ok. Kaukoissa maasta istumaan nousu, ok. Loppuun pari noutoa, hyviä.

Sitten Glendan jäljelle. Jana oli nyt n. 30 metriä, jälki meni ehkä jostain 20 metrin kohdalta. Keppejä seitsemän, kaks vikaa keppiä lähekkäin. Jana meni ihan sähläämiseksi, Glenda osaa tosiaan edetä sen n. 10 metriä, mutta sitten olettaa jäljen lähtevän. Tähän pitäis nyt keksiä jotain. No, päästiin kuitenkin jäljelle. Kahden ekan kepin ohi mentiin, tokan kepin kohdalla ei oltu jäljen päällä, ekan kepin jäämisen syystä ei tietoa. Kolmos- ja neloskeppi nousi hyvin, mutta neloskepille sitten päättyikin meidän jäljestys. Pekka kun neuvoi viettämään kepeillä vähän enemmän aikaa, niin päätin heittää Geelle keppiä vähän sivuun ja eiköhän siinä ihan kepin vieressä ollutkin KYY! Hyihyihyi. Kauhee paniikki iski itselle päälle, Glenda ei meinannut yhtään tajuta miksi sitä kutsun paniikissa ja ihmetteli vaan. Sain kuitenkin tulemaan, annoin syödä kaikki loput namit ja pallon, Marian vahtiessa ettei käärme lähde meitä kohti. Ja ei kun takas autolle.

Oltiin sitten vielä rohkeita ja päätettiin lähteä kävelylle. Autoille piti palata kyypaikan suht läheltä kulkevaa polkua pitkin ja eiköhän se käärme taas ollut polulla! Nyt pikkukoirat, eli Pesti ja Surku, joutuivat paniikin kohteiksi, mutta näyttävästi kenellekään ei sattunut mitään. Autoille palatessa nähtiin vielä tiellä yliajetuksi joutunut käärme, eli olipahan käärmevoittoinen päivä. Pitää vielä seurailla koiria varmuuden vuoksi tämä päivä, mutta kukaan ei onneksi mitenkään reagoinut. On ne vaan inhottavia eläimiä :-(