...mutta on me silti kaikenlaista touhuiltu. Glenda pääsi onneksi aika helpolla revähdyksensä kanssa, ontui ainoastaan silloin edellisviikon sunnuntaina, syötin sille kuitenkin muutaman päivän kuurina Rimadyliä ja sai olla koko viime viikon rauhallisella lenkityksellä. Tällä viikolla on taas palattu normaalielämään sen kanssa, on saanut treenata ja torstaina käytiin Tanjalla kontrollissa, oikean etujalan lähettyvillä oli tiukempaa, mutta pääosin kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, eli aika vähällä päästiin kuitenkin :)

Bestis on saanut joka tapauksessa tehdä enemmän, nyt se osaa jo kokonaisen noudon, mikä on aika ihmeellistä :). Seuraaminen on ollut pääosin mun makuun tosi kivaa, pariin kertaan se on sitten taas ollut tosi ihmeellinen, mutta laitetaan se nuoruuden piikkiin vaikka... Seisahtuminen on varmentunut ja alkaa olemaan aika valmis. Kaukoja ollaan tehty kanssa aika paljon, nekin on tosi hyvällä matkalla, pelkät istu-maahan -vaihdot siis ja noin avoimen luokan matkalta. Luoksetulon seisahtumista on otettu erinäisin variaatioin ja kerran luoksetulosta, tämä vaikuttaa myös hyvältä. Tunaria ollaan tehty nyt kentälläkin niin, että vieraita kapuloita on ollut kasa oman lähellä, pariin kertaan on tuonut väärän kasasta, mutta aina uudella lähetyksellä keskittynyt hienosti haistelemaan. Annalta ja Marialta tulikin tähän hyvä vinkki, kannattaa ottaa ensin aina pelkkä yhden kapulan haku ensin, tätä kokeillaan nyt tästä lähtien. Muutenkin vaikuttaa nyt ihan mukavalta Bestiksen treenailut, katsotaan mitä siitä vielä tulee ;)

Glenda on saanut lähinnä hinkata seuraamisen paikkaa (joka on edelleen aivan liian eessä, aaaargh), sekä noutoja, jotka on sen sijaan sujunut ihan hyvin. Kauheasti en ole jaksanut sen kanssa tehdä tottista, nyt alkaa ärsyttämään sen hyvin vahvat tavat, joita ei meinaa saada muutettua ei sitten millään. No, katsellaan senkin kanssa.

Tänään poljin molemmille jäljet, kun käytiin Harvaluodossa renkaiden vaihto -projektin tiimoilta, Bestis sai kokeilla isojen tyttöjen jälkeä, eli noin 100 metriä kokonaan ilman nameja ja kaksi keppiä. Aika paljon se ihmetteli ja haahuili, mutta ekan kepin nappasi tosi hienosti. Tokalle kepille mentiin taas vähän humputellen ja meni sen ylikin, mutta kun otin vähän takaisin niin hyvin nousi. Tää nyt on vähän tällaista sinne päin -touhua, mutta tärkeintä on, että pienelläkin on jotain tekemistä :)

Glendan jälki oli ehkä sen 500 metriä, kuusi keppiä, jana vasemmalle, aika paljon kulmia ja kaaria ja loppujälki vanhalla metsätiepohjalla. Janalla vähän pyöri, tai siis eteni hyvin jäljelle, mutta sitten arpoi mennäkö takajäljelle vai ei ja loppujen lopuksi lähti hyvin oikeaan suuntaan. Kolme ekaa keppiä nousi ammattilaismaisesti, vaikka matkalla oli polkujen ylityksiä jne, Glendalle vähän ehkä vaikeampia juttuja. Kolmoskepin jälkeen lähti menemään tosi määrätietoisesti harhaan (talolle päin, ehkä sinne menikin joku sopiva jälki?), kun huomasin että alkaa olemaan epävarma niin otin takaisin ja lähdettiin takaisin jäljelle päin. Hetken päästä nappasikin jäljen hienosti ja tuurilla neloskeppi oli hyvin palkkani melkein heti. Vitoskepille päästiin taas hienosti ja ilmaisi tosi varmasti. Tämän jälkeen mentiin tielle, mikä oli Glendalle selkeästi vaikeaa. Pyrki pariin kertaan takaisin metsän puolelle, mutta kun huomasi ettei siellä mitään mene, niin tuli takaisin tielle. Loppujen lopuksi jäljesti ihan hyvin tietäkin pitkin, tosin vähän enemmän sahaillen kuin metsässä, mutta hyvin mun mielestä kuitenkin. Ajoi vähän kepin yli, mutta autoin tässä, kun halusin saada sen vielä palkattua. Kokonaisuutena olin toooosi tyytyväinen tähän jälkeen, tässä oli aika paljon meille vaikeita asioita, jotka Glenda suoritti tosi hienosti. Keppien nostot olivat viimeistä lukuunottamatta todella varmoja, mutta viimeisellä ei mennytkään ihan jäljen päällä, mikä varmasti vaikutti. Jes, nyt pitää vielä ehtiä ennen lumien tuloa tekemään vähän tällaisia haastavampia pätkiä, niin uskaltaisi sitten heti keväällä ilmoittaa avoimeen :)