Nyt on yksi päivä takana kotielämää potilaan kanssa. Ollaan koetettu vähän väliä vähän jumpata, pariin kertaan kokeiltiin uimista ja Glenda tuli takaisin kotiin ja se on leikittänyt potilasta innokkaasti.

Uiminen ei oikein ota sujuakseen, Bestis jotenkin hätääntyy ja läiskyttää vettä etutassuillaan ihan hulluna ympäriinsä - tai sitten tukeutuu siihen, että sitä kannatellaan eikä ollenkaan koeta uida. Eli harjoitellaan lisää...Ehkä mäkään en osaa sitä pitää niin, että olisi varma pinnalla pysymisestä, tiedä häntä.

Jumppaaminen vaikuttaisi jotenkin vähän ainakin auttavan, jalat eivät ole enää niin jäykät kuin aamupäivällä  ja se vähän laittoi varpaita kippuraan. Häntä on nyt selkeästi eniten kehittynyt, sitä saa jo nostettua vähän ylös eikä se enää roiku vain velttona. Muutamaan kertaan on noussut myös itse istumaan ja kun laitan takajalat oikeaan asentoon niin koettaa nousta seisomaan.

Kovasti Bestis tahtoisi koko ajan mennä ja jos ei pääse niin haukkuu kiukuissaan.
Nyt näyttää aika lupaavalta, toivottavasti jatkuisikin yhtä hyvään malliin.