Sunnuntaina treenattiin pikaisesti, kun hain koirille BOT-nukkumisalustan Pirkkalassa käydessä :).

Bestis teki seuraamista, joka pomppii ja vähän aukeaa, mutta on nyt asenteeltaan sitä mitä tahdonkin (kuinkahan monta kertaa oon kirjoittanut tämän jo...:). Seisahtumiset taisi olla ihan ok, samoin nouto ja kaukojen maahanmeno ja luoksetulon seisahtuminen. Kaiken kaikkiaan oli ihan kiva treenata, Bestis on sellainen mukava terapiakoira :)

Glenda teki ensin pari ruutua, joissa ruudun ympärillä oleva nauha sai sen vähän ihmettelemään. Eipä me tosin olla sellaisen kanssa treenattu kuin muutamia kertoja, kun silloin kun me vielä joskus kisattiin ei niitä nauhoja juuri käytetty... Seuraaminen tuntui nyt mun mielestä tosi hyvältä, oli aika hyvällä paikalla eikä ihan hirveästi painanut. Seisahtumista tehtiin muutamaan kertaan, yksi huonohko ja kaksi hyvää. Tässä totesin, että jos haluis olla tarkka, niin kannattais varmaan katsoa missä vaiheessa Glendan hypähdystä olisi paras sanoa käsky, mutta en taida jaksaa. Nouto otettiin pariin kertaan, ihan ok.

Glenda tuntui nyt kyllä tosi hyvältä, eiköhän me vielä ensi vuonna koeteta kisata :). Kuitenkin nyt tuntuu, etten jaksa tosissani panostaa ja miettiä ja pohtia ja huomaan selkeästi, että tahdon vielä aikaisempaa enemmän tehdä vain niitä kivoja juttuja koirien kanssa. Ja se riittää mulle kuitenkin hyvin, kun ei nämä meidän tavoitteet niin kovin ihmeellisiä ole :). Ensi vuosi tulee olemaan opiskeluiden suhteen varmaan tosi kiireinen, joten ihan hyvä, ettei tarvitse kauheasti miettiä koirajuttuja. Tällä hetkellä tuntuu, että tuskin jaksan enää harrastaa niin paljoa, mitä Glendan kanssa on aikanaan tehty, vaikken senkään kanssa supertosissani ole koskaan ollut. Olen huomannut, että kuitenkin se mukavissa treeneissä hyvässä seurassa vietetty aika on itselle tärkeämpää, kuin ne kisaonnistumiset (vaikka toki nekin aina tuntuu mukavilta). Kisoihinkaan en viitsi kovin pitkälle ilmoittautua, jos ei lähde seuraa mukaan, enemmän ne kisamatkat on ehkä sellaisia yhteisiä hauskoja retkiä kuin kovin tavoitteellisia kisamatkoja. (Tässä kohtaa Ida saat muistuttaa Norjan matkasta ;)).

Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa, kun olen pohtinut tätä omaa koiraharrastustani tässä jo jonkin aikaa :). Sitten jäämme odottelemaan uutta vuotta koirien kanssa. Onneksi nämä mustat eivät ole milläänkään paukuista, toivottavasti Tessa pärjää hyvin - se on vanhemmiten alkanut hieman pelkäämään, kenties kuulon huonontumisen vuoksi. Sisällä on onneksi rauhallinen, nukkuu, mutta ulkona on pelännyt :-(

Loppuun vielä joulutunnelmia:

Tepsu nukkuu.

Glenda lempiharrastuksessaan katselemassa telkkaria, tällä kertaa Miami Vice.