1260825029_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bestis on kuten Glendakin, pitkän odotuksen tulos. Tällä kertaa odotus oli vain toisenlainen, kun koko ajan seurasin odotusaikaa vierestä ja yhden kerran olin jo ehtinyt pettymään. Toivoin pentueeseen syntyvän Exolta pienen mustan pennun, mikä sitten syntyikin :). Bestis oli tosin pentuna ei-ihan-niin-söpö kuin sisaruksensa, mutta ihanan hullu ja toi mieleen Glendan pikkupentuna :). Bestikselle oli nimi jo valmiina ennen syntymää ja suunnitelmia sen suhteen niin ikään.

Pennut syntyivät minun luona ja olivat ekat pari viikkoa myös, sinä aikana tosin ehdin rakastua Bestiksen sijaan sen veljeen Siimaan, tai siihen aikaan vielä Einoon, joka oli pienenpieni mutta niin tomera ja elinvoimainen. Totesin kuitenkin, että tahdon itselleni nartun ja näin ollen piti katsella pentueen narttuja sillä silmällä. Varma, eli nykyisin Mervi, oli mielestäni liian valkoinen (näinhän sitä pentua valitaan...), enkä osannut sitä oikein edes katsoa. Näin ollen oma valinta kohdistui lähinnä Lahjan, eli Ruut'n, ja Rauhan (hehhe), eli Bestiksen välille. Lahja olisi ollut lyhyenkarvansa vuoksi ihana, mutta jostain syystä sitten kuitenkin päädyin Rauhaan ja vielä kun Riitta ja Pekkakin olivat valinnasta samaa mieltä, niin se sai kotiutua Bestikseksi :).

Bestis oli kuin Glenda pienenä, itsepäinen ja vauhdikas, paitsi että se palautti heti alusta lähtien lelut ihan mahtavasti. Sen kanssa alettiin heti harjoittelemaan tokon ja haun alkeita ja arkielämä sujui huomattavasti helpommin kuin Glendan kanssa, kun oli jo yhden hankalan tapauksen kanssa elänyt pentuajan läpi :). Mutta sitten suureksi harmiksi Bestiksen elämä muuttui radikaalisti 10-viikon iässä, kun se halvaantui takapäästään ja harrastusajatukset saivat jäädä ja tavoitteeksi tulikin kuntouttaa pieni koira takaisin käveleväksi.

Suureksi ihmeeksi se pysyi seisomassa tukematta jo vajaan viikon päästä halvauksesta ja kävelemäänkin pääsi muutamia askeleita jo parin viikon päästä. Edelleen toki näkyy selkeää heikkoutta takapäässä, mutta normaali arkielämä sujuu suhteellisen hyvin, lukuunottamatta sitä, että se ei ole edelleenkään kahden vuoden iässä kunnolla sisäsiisti.

Bestis on saanut alkaa taas harrastamaan, minkäänlaisia kunnollisia tavoitteita sille ei ole, katsotaan miten tästä edistytään :). Vielä sen suurin ohjelma on kuitenkin yleinen touhuaminen ja jumppaaminen, koirana se on mun mielestä aivan ihanan valloittava :)). Kotona Bestis on kovin hellyydenkipeä, jotain mitä Glenda ei ole ikinä ollut. Se tykkää olla halittavana, kiipeää aina sohvalle viereen jos vain pääsee ja tunkee päätään syliin :). Se tykkää myös lapsista ja usein se onkin pihalla halimassa aidan yli naapurin vajaa kouluikäistä poikaa :). Bestiksellä on vahva taipumus vaanimiseen ja vaanimisen kohteena on arvattavasti Glenda. Vaikka Bestis tykkää itsekin leikkiä, niin se siirtyy heti kyttäämään, jos Glenda alkaa leikkimään. Jalkapallo ja lampaat ovat ainoat asiat, jotka menevät Glendan kyttäämisen ohi.

Bestis on tehnyt viime vuoden aikana enemmän tokoa, jossa tykkään sen asenteesta hirveästi. Se on todella iloinen ja innokas, yllättävänkin vilkas, mutta kuitenkin keskittyy todella mukavasti. Sitä on hirveän helppo työstää, vastaa treeniin mukavasti ja on hyvin kuulolla. Toistaiseksi tuntuu, ettei sillä ole kauhean pahasti mennyt yli, toisaalta se on vielä aika alkuvaiheessa. Se kestää yllättävän hyvin häiriötä, ottaen huomioon, että sen kanssa on lähes pelkästään treenattu yksin ja se on aloittanut treenaamisen vasta aika vanhana. Tällä hetkellä Bestiksen tokotavoitteet ovat alempien luokkien suorittaminen, sekä ylempien luokkien vaikeiden liikkeiden - kaukojen ja tunnistusnoudon - harjoitteleminen. Muut liikkeet sillä on aika hyvin hanskassa, tosin pieniä virheitä sillä on jonkin verran, kun en ole jaksanut sen kanssa ottaa kovin tosissani.

1276883545_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaanimisen ammattilainen.

1254479076_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Innokas tokoilija :)