Ollaan taas päästy treenaamisen makuun, kun mulla on melkeinpä kaikki koulujutut tehtynä. Aah miten ihanaa, että saan vähän nauttiakin tästä kolmen viikon lomasta - etenkin kun nyt on tällaiset kelit :))

Eilen kävin ensin polkemassa Glendalle jäljen. Jana vasempaan, jälki muutaman sataa metriä (jos sitäkään) ja keppejä neljä. Vastoin tapojani kreppasin kepit, kun halusin, että ne kanssa nostetaan.

Jäljen vanhenemisen aikana kävin Myllyssä shoppailemassa uudet ulkohousut ja Glendan hihnaan pussukan kyytabletteja varten, kun edelliset pussukat ovat kadonneet. No nyt uskaltaa taas lenkkeillä. Ja koska pussukka on tilava, niin sinne mahtuu varmaan myös jätskirahaa :)

Annoin jäljen vanheta vajaa pari tuntia, joten ehdittiin vielä lenkille, jonka yhteydessä tarkkuus Glendalle ja normaali esineruutu molemmille. Nyt Glenda on päättänyt tehdä tarkkuuden aina niin, että nopeasti paikantaa esineen, käy tökkäämässä sitä, tekee pienen lenkin ja palaa hakemaan esineen. Aargh, ärsyttävää. Lopetin sen nostosta palkkaamisen, kun epäilin, että se saa lisää epävarmuutta. Nyt vaan odottelen, että se palauttaa ja sitten superpalkka. Vaihdoin palkankin samaan kuin esineissä, eli isoon jalkapalloon, joka odottaa. Jos se vaikka auttais. Sinänsä mua ei toi ihan hirveästi haittaa, koska on tehnyt koko kuvion lähes aina varmaan jossain minuutissa-kahdessa, että kyllä se sen ehtii löytämään, mutta pisteitähän tuosta armotta ropisee...

Iso esineruutu oli hyvä, vaikkei se kovin iso ollutkaan, kun maasto ei ollut meidän puolella. En antanut sen kuitenkaan haitata. Glenda oli super, Bestis kävi tekemässä ensin lenkin ja sitten palasi takaisin ilman esinettä, päätin etten vahvista sitä käytöstä, joten odottelin ja otin pari askelta ruutuun päin jolla lähti etenemään ja palauttikin esineen melkein heti. Se on liikuttavan innostunut esineissä kyllä :)

Ja sitten hikisen kalliokävelyn jälkeen jäljelle... Jana oli hyvä, jäljestys kaahottamista ja keppejä nosti vapaaehtoisesti kaksi, kahdella jouduin pitämään liinasta ettei kaahottaisi eteenpäin. Ei se koira siis ehkä jäljen avoimeen ihan ole valmis, mutta kai tolla etsinnässä pärjäis. Ja kun ei mulla oo paineita kisojen suhteen, niin saatetaan käydä koettamassa tuuriamme jälkikokeissakin (jos vain joskus mahdutaan), koska aina välillä tekee niin hienosti - kuten siellä alokkaan kokeissa :)
En vain oikein tiedä mitä sen kanssa kannattais tehdä - peltojälkitreenit ei ainakaan toimi, niillä kaahottaa vielä enemmän. Eikä ole niin kiinnostunut nameista, että saisi sillä nenää alas. Nyt oli kunnolla vanhennettu jälki ja silti kaahotusta. Mietin kyllä, että ehkä Glendan kanssa kannattaisi tehdä pidempiä jälkiä, joilla joutuisi oikeasti tekemään töitä, eikä voisi vaan ilmavainulla etsiä keppejä. Jaa'a, pitää mietiskellä. Toisaalta ehkä on hölmöä vaatia täydellistä (tai edes kohtuullisen hyvää ;) jäljestystä kohta 8-vuotiaalta koiralta, joka on tehnyt ensimmäiset 5 vuotta elämästään pelkkää hakua.

Tänään tehtiin taas aamulenkillä (ihanaa, kun voi lähteä aamulla lenkille, täällä ei liiku ketään sellaisiin aikoihin niin saa mennä ihan rauhassa!! :)) tarkkuutta ja taas sama homma, tökkää ja käy kierroksensa. Tein parikin toistoa, joissa molemmissa löysi kyllä nopeasti, mutta sit noi ylimääräset kuviot. Yritän lohduttautua sillä, että tollakin sais varmaan yli kymmenen pistettä, kun oikeasti se itse paikallistaminen yleensä toimii tosi hienosti.